Tavallinen elämä

Olen koko ikäni etsinyt itseäni. Kuka olen ja mikä on intohimoni? Olen ollut jopa ahdistunut siitä, että minulla ei tunnu olevan selkeää identiteettiä. Olen vaihtanut harrastuksia, ryhtynyt poliitikoksi, lukenut lukemattomia selfhelp kirjoja ja tutkinut lapsuuteni traumojen vaikutusta nykyiseen tunne-elämääni. En edes tiedä mikä on pukeutumistyylini. Tämän perusteella intohimoni vaikuttaa olevan loputon itsetutkiskelu.

Rakastan asioiden syvällistä pohdiskelua, se ainakin on varmaa. Nyt pohdin sitä, että onko intohimon pakkomielteinen löytäminen minun keksimä juttu vai jokin ulkoa tuleva paine? Intohimonsa löytäneitä ihmisiä ainakin ihannoidaan. He loistavat siinä mitä tekevät, ovat aikaansaavia ja vaikuttavat todella onnellisilta. En ollenkaan epäile tätä, mutta voiko ihminen olla tyytyväinen elämäänsä, jos ei koe erityistä intohimoa mihinkään tiettyyn asiaan, vaan tekee sitä, mikä tuntuu milloinkin hyvältä? Voiko tavallinen elämä olla cool?

Luulen, että liika jahkailu oman merkityksen ja intohimon etsimisessä on haitaksi ja passivoittaa, ainakin minua. Selfhelp oppaissa opetetaan tavoitteenasettelua ja elämän päämäärän kirkastamista kristallinkirkkaaksi. Koska vaihtoehtoja on miljoonia, voi olla hyvin vaikeaa päättää mitä haluaa tavoitella. Entä jos valitsenkin väärin? Pitää muistaa, että tällainen tilanne on ylipäätään mahdollinen vain hyvinvointiyhteiskunnassa.

Entä jos jatkuvan tavoitteenasettelun sijasta opettelisin kuuntelemaan enemmän intuitiota, eli sitä mikä tuntuu juuri nyt hyvältä. Miten voisin saada lisää iloa elämään? Muuten tuntuu siltä, että en ehdi tekemään elämässäni mitään, kun käytän kaiken aikani siihen, kun en osaa päättää mitä haluan tehdä.

Luulen, että hyvä itsetuntemus on kaiken A ja O. Kaikki itsetutkiskeluni ei suinkaan ole mennyt hukkaan. Mitä paremmin tunnet itsesi, sen paremmin osaat tehdä valintoja, jotka tukevat hyvinvointiasi. Ja osaat sanoa ei asioille, jotka eivät tunnu sinusta hyvältä. Itselläni itsetuntemuksen tie on ollut hyvin pitkä, enkä välttämättä tule siinä valmiiksi koskaan.

Yhden asian tiedän nyt. En aio enää epätoivoisesti etsiä itseäni, vaan haluan toimia. Elää ja kokea. Käännän katseeni itsestäni ympärilleni. En pohdi liikaa kuka olen, vaan minkälainen ihminen haluan olla.

Yhteys muihin ihmisiin antaa valtavasti voimaa ja haluan löytää lisää yhteyksiä ympäröivään maailmaan. Mitä hyvää minä voin tehdä yhdessä muiden ihmisten kanssa. Ehkäpä löydän elämäni merkityksen tätä kautta.