Teknologisia yhteentörmäyksiä

Tällä viikolla minulla on ollut harmillisen monta rahan- ja ajanarvoista yhteentörmäystä digitaalisen teknologian kanssa.

Ensimmäinen oli se, kun olin tilannut eräästä digipalvelusta kuukauden kokeilujakson, jonka klassisesti unohdin peruuttaa, ja tililtäni veloitettiin koko vuoden edestä palvelumaksu. Lähetin firmalle hyvityspyynnön, ja minulle luvattiin vastata seitsemän päivän kuluessa. Ei vastattu.

Toinen vastoinkäyminen liittyi siihen, kun päivitin erään palvelun maksulliseen Plus-versioon. Kävi kuitenkin niin, että maksu lähti tililtäni, mutta itse palvelu ei päivittynyt. Olen käyttänyt kolme kokonaista iltaa omaa, erittäin rajallista vapaa-aikaani siihen, että selvitän, mistä virhe johtuu ja miten saisin rahat takaisin.

Ironista kyllä, kyseessä oli tekoälypalvelu. Kysyin siis itse tekoälyltä apua, miten saisin rahat takaisin sen palvelusta (vai pitäisikö sanoa hänen palvelustaan?), jota en koskaan saanut. Ennen kuin ehdin saada ongelmaani pätevää vastausta, tekoäly vastasi, että ”sinun tulee päivittää palvelu Plus-versioon jatkaaksesi keskustelua”. Tämä saattaa kuulostaa hauskalta, mutta uskokaa tai älkää – tuossa hetkessä ei naurattanut. Olisin halunnut haukkua tekoälyä tekoidiootiksi, jos keskustelua olisi voinut jatkaa.

Kolmas yhteentörmäys liittyi kirpputoripöydän varaamiseen. Läheiselle kirpputorille pöydät tulee varata sovelluksen kautta. En muistanut salasanaa, sillä siitä on aikaa, kun olen viimeksi käyttänyt sovellusta. Painoin ”Unohtuiko salasanasi?” -nappia, josta pääsin lähettämään itselleni salasananvaihtolinkin sähköpostiin. Sähköpostia ei vain koskaan tullut lukuisista yrityksistä huolimatta. Päätin unohtaa vanhan käyttäjätilini ja yritin rekisteröidä uudet tunnukset. Sekään ei onnistunut, sillä puhelinnumeroni oli jo liitetty toiseen (edelliseen) tiliini. En lannistunut, vaan soitin kirpputorille kysyäkseni, voisivatko he auttaa minua. Soitin useamman kerran, mutta kukaan ei vastannut puhelimeen. Nyt luovutin.

Totean, että teknologiasta on parhaimmillaan suurestikin apua silloin, kun se toimii. Pahimmillaan se vain syö aikaa, rahaa, hermoja ja tekee sinusta kaiken lisäksi tyhmän!

Suurimman tuohtumuksen keskellä haaveilin omavaraisesta erakoitumisesta Lapin erämaahan, mutta kuoppasin sen idean melko pian, koska olen viimeaikoina innostunut Padelista.

Seuraavaksi päätin etsiä syypäätä ongelmiini osoittamalla sormella kaikkia muita, paitsi itseäni. Tässä siis pari valittua sanaa, jotka voisin lähettää Suomen hallitukselle tai Euroopan Unionille (kuka näistä asioista päättää?):

A: Automaattisesti uusiutuvat kokeilujaksot tulisi kieltää lailla.
B: Sovellusten ja laitteiden teknisen tuen tulisi olla helpommin saavutettavaa (ei niin, että ihminen menettää ensin hermonsa ennen kuin löytää oikean kanavan reklamoida).
C: Käyttäjätunnusten ja salasanojen tilalle tulee keksiä jokin sujuvampi ja tietoturvallisempi ratkaisu!

Suhtautumiseni teknologiaan on ollut melko penseää viime aikoina. Tälle on olemassa myös ihan oikea termi: uusluddismi, joka viittaa 1800-luvun teollista vallankumousta vastustaviin luddiitteihin.

Toisinaan haaveilen, että olisin syntynyt aikana, jolloin teknologia ei vielä ollut näin irrottamaton osa arkipäivää. Ei tarvitsisi taistella ruutuajoista lasten kanssa tai tehdä valtavaa kuvien perkausoperaatiota omasta puhelimesta. Minulle oli kertynyt yli 14 000 kuvaa ja 2 000 videota puhelimeeni. Olen joutunut maksamaan pilvipalvelusta, jotta voin säilyttää kuvia, jotka ovat käytännössä toistensa kopioita.

Tässäkin minulla kävi ärsyttävä digitaalinen sähläys. Sain selville, että kuvien varmuuskopiot kannattaa ladata vähintään kahteen eri pilvipalveluun, jotta ne säilyvät varmasti turvassa. Kuvani ovat olleet tähän asti vain iCloudissa, ja päätin ottaa myös Googlen Kuvat-pilvipalvelun käyttöön. Latasin kaiken sinne sujuvasti, mutta kun menin Gmail-sähköpostiini, siellä ilmoitettiin, että sähköpostini tallennustila on täynnä, enkä voisi pian enää vastaanottaa viestejä. Ellen maksa rahaa.

Piti siis irtikytkeä tämä pilvipalvelu. Ajattelin sen olevan helppoa vain poistamalla kuvat palvelusta, mutta kuinka naiivi olinkaan. Selvisi, että kuvat poistuisivat kaikista laitteistani samalla, vaikka poistaisin ne vain pilvestä.

Kyllä ihmettelen, miksi kaikki on niin helvetin vaikeaa ja rahan menettäminen helppoa. Tai kyllähän minä sen tiedän – kapitalismi siihen on syy. Kuulostan aivan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittajalta, mutta kyllä minä niin mieleni taas pahoitin.

Ryhdyin kirjoittamaan tätä tekstiä, jotta voisin pohtia, mitä teknologisia palveluita oikeasti tarvitsen ja mistä voin suosiolla luopua. On olemassa joitakin nykypäivänä pakollisia digipalveluita, kuten mobiiliverkkopankki, lapsen päivähoitoappi sekä erilaiset matkustamiseen liittyvät sovellukset, kuten HSL ja VR.

Vapaaehtoisia sen sijaan ovat esimerkiksi tekoälysovellukset, e- ja äänikirjapalvelut, podcast-palvelut, navigaattori, sosiaalisen median alustat, suoratoistopalvelut, digilehdet ja kirppissovellukset – näin muutamia mainitakseni. Näistä voisin teoriassa luopua kaikista muista paitsi navigaattorista. Ilman sitä en löydä mihinkään.

Haluan jatkossa suosia ainakin fyysisiä kirjoja sekä oman älyn käyttöä. Aitoja sosiaalisia kohtaamisia harkitsen.

Loppukaneettina siteeraan jo edesmenneen Sulevi Peltolan legendaarista mainoslausetta: ”Digi, digi, digi”.