Olen koko ikäni etsinyt itseäni. Kuka olen ja mikä on intohimoni? Olen ollut jopa ahdistunut siitä, että minulla ei tunnu olevan selkeää identiteettiä. Olen vaihtanut harrastuksia, ryhtynyt poliitikoksi, lukenut lukemattomia selfhelp kirjoja ja tutkinut lapsuuteni traumojen vaikutusta nykyiseen tunne-elämääni. En edes tiedä mikä on pukeutumistyylini. Tämän perusteella intohimoni vaikuttaa olevan loputon itsetutkiskelu. Rakastan asioiden syvällistä pohdiskelua, se ainakin on varmaa. Nyt pohdin sitä, että onko intohimon pakkomielteinen löytäminen minun keksimä juttu vai jokin ulkoa tuleva paine? Intohimonsa löytäneitä ihmisiä ainakin ihannoidaan. He loistavat siinä mitä tekevät, ovat aikaansaavia ja vaikuttavat todella onnellisilta. En ollenkaan epäile tätä, mutta voiko ihminen olla tyytyväinen elämäänsä, jos ei koe erityistä intohimoa mihinkään tiettyyn asiaan,…