Yhteenveto vuodesta 2025
Viime vuonna olin raskaana ja sain toisen lapseni. Synnytys oli valtava helpotuksen ja onnen kokemus jälleen. Yhdeksän kuukauden mittainen odotus ja jännitys purkautui pienessä hetkessä, kun viimeisen ponnistuksen aikana vauva holahti jalkojeni välistä kätilön käsivarsille ja rääkäisi kuuluvasti. Myös valtava ponnistuskipu loppui kuin seinään. Onni on kärsimyksen puuttumista.
Viime vuonna osallistuin toisen kerran kuntavaaleihin. Sain enemmän ääniä, kuin edellisissä vaaleissa ja sijoitus oli sama, 1. varavaltuutettu. Halusin toimia esimerkkinä muille naisille, että myös raskaana olevat sekä pikkulapsien vanhemmat voivat osallistua yhteiseen päätöksentekoon.
Päätöksenteossa on vahvuus, mitä monipuolisemmin valtuutetut edustavat väestöä. Moni saattaa miettiä, että miten aika tai jaksaminen riittää politiikkaan. Onneksi olen oppinut, että tässäkään ei tarvitse suoriutua täydellisesti. Tärkeintä on osata löytää oleellisimmat asiat, jotka vaikuttavat kuntalaisten arkeen, ja tehdä päätöksiä omien arvojen pohjalta. Ei demokratia lopulta ole sen monimutkaisempaa.
Olen ollut poissa töistä viime vuoden kesäkuusta saakka. En ole kaivannut takaisin töihin tai päättänyt milloin palaan. Voi olla, että tämä on viimeinen mahdollisuuteni kieltäytyä töistä ennen eläkeikää. Miksi siis kiiruhtaa takaisin töihin?
Kuopukseni on pian puoli vuotias. Tämä on ollut ihanaa ja raskasta aikaa. Olen ollut vähemmän väsynyt kuin esikoiseni vauvavuoden aikana. Kaikki on yleisesti ottaen rennompaa ja tästä ajasta osaa nauttia eri tavalla kuin esikoisen kohdalla. Toisaalta, on tämä silti todella kuormittavaa olla kahden pienen lapsen äiti.
Vuoden lopussa aloin panostamaan omaan hyvinvointiini. Viime vuosina en ole jaksanut hoitaa itseäni, olen ollut niin väsynyt. Toisen lapsen myötä olen eri tavalla motivoitunut itsestäni huolehtimiseen, sillä olen melko varma etten tule olemaan raskaana lähitulevaisuudessa. Raskausaikana en ole motivoitunut esimerkiksi liikunnasta, sillä raskaus on rajoittanut paljon sitä, mitä voin tehdä ja kehittää.
Marraskuussa aloin käymään kuntosalilla kaksi kertaa viikossa. En ole jättänyt yhtään harjoitusta väliin. Olen ylpeä itsestäni. Harjoitukset olen merkinnyt meidän yhteiseen perhekalenteriin. Tämä on ollut ratkaisevaa siinä, että lähden säännöllisesti liikkumaan. En ole käynyt itseni kanssa neuvottelua siitä lähdenkö salille. Menen vain, vaikka väsyttäisi.
Viime vuonna siskoni sai toisen lapsen ja rakas ystäväni kolmannen. Olen äärimmäisen onnellinen ja helpottunut, että kaikki raskaudet ja synnytykset sujuivat hyvin loppuun asti. Tunnen nahoissani, että tämä elämänaika on ainutlaatuista, herkkää ja sellaista, jota muistelemme myöhemmin kaiholla.
Viime vuoteen mahtui myös syvää surua, kun lähipiirissäni menehtyi ihminen, jonka kanssa olin saanut toimia viime vuosina yhteisen päätöksenteon äärellä. Tätä on edelleen vaikea käsittää. Sitä, että joku, joka on aina ollut osa maisemaa, on yhtäkkiä poissa. Hän oli hieno ihminen, ja suuri joukko ihmisiä tulee aina kaipaamaan hänen läsnäoloaan.
Toinen murheinen asia on läheisen ihmisen perheenjäsenen vakavan sairauden uusiutuminen vuoden lopussa. Olen joutunut seuraamaan hyvin läheltä sairauden vaikutuksia kokonaisen perheen elämään.
Kuoleman koskettaminen läheltä saa väistämättä miettimään omaa nykyhetkeä. Kaikki on tällä hetkellä hyvin, mutta huomenna ei välttämättä enää ole. Eihän tätä tietenkään voi jatkuvasti pohtia, mutta ehkä se on hyvä tiedostaa. Taito nauttia tästä hetkestä on oleellista – sekä pyrkiä hyväksymään se, mitä elämässä vastaan tulee.
Viime vuodesta meinasin unohtaa, että ostimme puolisoni kanssa helmikuussa ensimmäisen yhteisen asuntomme ja muutimme! Asunto sijaitsee metsän ja kuntopolun vieressä. Saan tuijottaa ikkunasta luomoavan kaunista talvimaisemaa juuri nyt. Metsän vieressä asuminen oli pitkäaikainen haaveeni, ja sen toteutuminen saa sieluni kehräämään onnesta. Luonto lisää hyvinvointia, se on kiistatonta.
Toinen upea asia muutossa ovat ihanat naapurimme, jotka sattumalta ovat myös lapsiperheitä. Autamme toisiamme ja lapsilla on seuraa. Asuinalue on yhteisöllinen ja turvallinen. Itkettää ilosta, kun ajattelen miten ihanassa paikassa omat lapseni saavat kasvaa.
