Kesäloma taaperon kanssa

Kesäloma taaperon kanssa ei aina ole yhtä kuin loma vanhemmalle, mutta oikealla asenteella ja sopivalla rytmillä siitä voi tulla yllättävänkin leppoisa.

Aikatauluttomuus on lomalla parasta!

Nyt meillä on esikoisen (2v) kanssa oletettavasti kaksi kuukautta yhteistä laatuaikaa ennen pikkusisaruksen syntymää, jonka laskettu aika on 27.7. (mies jää kesälomalle viikkoa ennen laskettua aikaa). Olen yrittänyt pohtia, miten loma olisi mahdollisimman mukava meille molemmille. Ihanaa on ainakin se, että aamuisin ei tarvitse kiireessä pukea rimpuilevaa ja kiukkuista taaperoa päiväkotiin. Kesäloma taaperon kanssa on täynnä siis mahdollisuuksia, kun osaamme nauttia oikeista asioista!

Perhekerhot ja päiväunet – näistä nautimme

Jotain struktuuria kuitenkin kaivataan päiviin ja päivät sujuu parhaiten, kun emme hirveästi poikkea taaperomme tutusta päivärytmistä. Kaupungin avoimet perhekerhot ovat auki melko hyvin koko kesän ajan parin viikon taukoa lukuunottamatta. Niissä päästään hieman vaihtamaan ympäristöä sekä sosialisoitumaan. Aamupäivät ovat oikein sopiva hetki perhekerhovierailuille. Kerhon jälkeen poitsu nukkuu kotona päiväunet ja minä käytän tämän luksusajan lepäämiseen ja omiin juttuihin, kuten tämän blogin kirjoittamiseen. Olisi ihanaa, jos innostuisin kirjoittamaan enemmänkin meidän arjesta tällä hetkellä, näihin tunnelmiin voisi sitten joskus palata vuosienkin päästä.

Mitä muuta odotan yhteiseltä kesältämme?

Tässä hieman lisää ajatuksia siitä, mitä odotan tulevalta kesältä esikoiseni kanssa, ja miten se olisi mahdollisimman mukava meille molemmille:

• Paljon mukavaa puuhastelua yhdessä, kuten askartelua, leipomista ja metsäretkiä.
• Yhteisiä jumppahetkiä. Taapero innoissaan aina matkii kaikkia liikkeitä, joita minä teen ja samalla minä saisin tärkeää liikuttelua keholleni. Hän on niin söpö matkiessaan minun voimisteluliikkeitä.
• Muutama junareissu esimerkiksi Helsinkiin olisi mukava tehdä. Reissut olisi tehtävä kuitenkin täysin lapsen ehdoilla ja suunnitella ohjelma niin, että hän viihtyy. Voisimme vierailla esimerkiksi jossain kivassa leikkipuistossa tai lasten museossa.
• Leikkitreffejä ystävien ja heidän lasten kanssa, näitä ei saa unohtaa! Meillä on onneksi myös monta naapuria, keillä on pieniä lapsia, joten seurasta ei pitäisi olla pulaa.
• Haluan todella keskittyä esikoiseen, kehua ja kannustaa häntä aina kun on vähänkin aihetta. Kiukun hetkellä (kun olen esimerkiksi jotain kieltänyt) ymmärrän ja sanoitan hänen tunteensa. Yleensä, kun tämän muistan tehdä, niin ennen pitkää hän tulee kyllä halaamaan minua ja kiukku väistyy. Tämä on niin palkitseva hetki, jolloin myös minä taputan itseäni olkapäälle.
• Pyrin välttämään tilanteita, joissa on suuri potentiaali minun hermoromahdukselle. Kiire, nälkä ja liian suuret odotukset lasta kohtaan ovat huono yhdistelmä.
• Kodin järjestely ja siivoaminen ovat minulle mukavaa puuhastelua. Poitsukin mielellään osallistuu siivoamiseen, joten yritän keksiä hänelle sopivia tehtäviä, joissa hän voi auttaa minua.
• Pyrin minimoimaan lapsen ruutuajan, mutta aion kyllä käyttää hyväkseni lastenohjelmia tiukan paikan tullen, jos sen avulla pystyn nopeammin hoitamaan jonkin askareen, kuten ruuanlaiton, loppuun. Muutenkin yritän olla olematta liian tiukkapipoinen, joskus on täysin ok mennä sieltä mistä aita on matalin. Iloinen äiti = iloinen lapsi.

Taaperon itsenäinen nukahtaminen ja leikkiminen – näistä saan lisää virtaa!

Lopuksi voisin kertoa eilisen ja tämän päivän ”luksus” hetkistä, joista saan valtavasti lisää energiaa päiviini sekä lapsen kanssa touhuamiseen:

• Eilen poitsu nukahti päiväunille täysin itsenäisesti ilman nukuttamista. Olin silloin itsekin väsynyt, joten oli ihana päästä heti lepäämään.
• Tänään sain syödä aamupalan ja juoda aamukahvin ihan rauhassa, kun poitsu leikki rauhallisesti omassa huoneessaan. Ah <3

Pikkulasten vanhemmat tietävät, miten arvokkaita tällaiset yksittäiset autuaat hetket ovat intensiivisen arjen keskellä. Nämä kun eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mikäli olet kiinnostunut kuulemaan, minkälainen meidän 2-vuotiaan päivärytmi on, niin pääset lukemaan siitä enemmän tästä.

Lempeydellä,

Anne